"Perhesurmat on sellaisia, mitä on lukenut aina lehdistä, kauhistellut, ja sitten se yhtäkkiä tapahtuukin sulle..." Mari Soikkosen 6-vuotias tytär Veera oli kekseliäs lapsi. Äiti ja tytär olivat tiimi, joka teki kaiken yhdessä. Marin elämää varjosti Veeran isän mustasukkaisuus ja vaino. Eron jälkeen Mari haki käräjäoikeudelta lähestymiskieltoa. Kiellon astuttua voimaan isä haki Veeran päiväkodista ja surmasi tyttärensä ja itsensä ampumalla. Tyttärensä muiston vaalimiseksi Mari kirjoitti surupäiväkirjaa, jota kaikkien oli lupa lukea. Tapauksesta kertovat Mari Soikkonen ja ystävä Mari Valjakka.