Ville matkaa Mongolian aroille tutustuakseen paimentolaisperheeseen, joka kasvattaa vuohia, hevosia ja kameleita. Hän kokkaa paikallisia lammasnyyttejä perheen emännän kanssa ja pääsee lypsämään vuohia. Isäntä näyttää kuinka villihevonen saadaan kiinni. Ville yöpyy mongolialaisten suosimassa lomanviettopaikassa, jurttakylässä kauniissa jokilaaksossa lähellä Tsingis-Kaanin aikaista pääkaupunkia Karakorumia. Aamulla hän suuntaa legendaariselle luostarialueelle nimeltä Erdena Zuu. Villen onneksi siellä on meneillä koko päivän kestävä jumalanpalvelus ja paikka kuhisee munkkeja. Hän saa vihdoin pienen keskusteluhetken tiibetinbuddhalaisen munkin kanssa kysyäkseen uskonnon vaikutuksesta Tsingis-Kaanin suuruuteen. Seuraavaksi on vuorossa torilla vierailu, jossa Ville haastaa paikalliset kasipalloa pelaavat miehet peliin. Ville häviää, mutta saa miehistä uusia ystäviä ja he tulevat jurttakylään opettamaan Villelle mongolialaista kurkkulaulantaa. Matkan viimeisenä päivänä Ville haluaa bongata maailman ainoita jäljellä olevia puhdasverisiä villihevosia, takhi-hevosia eli przewalskinhevosia. Niitä ei elä luonnonvaraisina missään muualla kuin Mongoliassa, ja jäljellä on vain 500 hevosta. Suomessa näitä hevosia voi nähdä Korkeasaaressa. Pitkän arovaelluksen jälkeen Ville lopulta näkee kolme pientä laumaa hevosia. Matka on tullut päätökseensä. Ville kiipeää vuoren harjalle ja kiinnittää viimeisen taivasta symbolisoivan huivin vuoren laella kasvavaan koivuun. Lopuksi hän jättää koko matkan palvelleet kenkänsä kallionkielekkeelle ja suuntaa kohti koti Suomea.