Taru Virtasen 17-vuotias tytär, Milla, menehtyi Sastamalan mopoautoturmassa. Miten Taru kestää sen, että kyse ei ollutkaan onnettomuudesta, vaan tahallisesta teosta?
3-vuotiaan Asko Argillanderin elämä alkoi, kun Askon mummo surmasi vävynsä, Askon isän. Enää Askon ei tarvinnut pelätä väkivaltaista isäänsä, mutta miten isän jättämä perintö hänessä näkyy?
Katja Nokkasen elämässä alkoi vihan aika, kun hän menetti isänsä sattumanvaraisen väkivallan seurauksena. Miten Katja tulee toimeen vihan ja katkeruuden tunteidensa kanssa?
Veli-Pekka Joki-Erkkilän 17-vuotias tytär, Laura, löytyi ex- poikaystävänsä asunnosta surmattuna. Tiedon saatuaan isä huusi ääneen ulos omaa tuskaansa. Mikä saa hänen huutonsa lopulta lakkaamaan?
Julia Järvelinin pahimmat pelot kävivät toteen, kun hänen isoveljensä, Janne, surmattiin mitättömän huumevelan takia. Löytääkö Julia vielä oman paikkansa maailmassa ilman menneisyyden painolastia?
15-vuotiaan Harri Åkerbergin äiti surmasi Harrin sisarpuolet ja itsensä pojan ollessa koulunsa kanssa retkellä. Miten Harri kykenee elämään oman syyllisyydentunteensa kanssa?
Marja Ojan poikapuoli pahoinpideltiin ja jätettiin taloyhtiön pihamaalle kuolemaan. Millaista on kulkea poikansa menettäneen aviomiehen rinnalla?
"Perhesurmat on sellaisia, mitä on lukenut aina lehdistä, kauhistellut, ja sitten se yhtäkkiä tapahtuukin sulle..." Mari Soikkosen 6-vuotias tytär Veera oli kekseliäs lapsi. Äiti ja tytär olivat tiimi, joka teki kaiken yhdessä. Marin elämää varjosti Veeran isän mustasukkaisuus ja vaino. Eron jälkeen Mari haki käräjäoikeudelta lähestymiskieltoa. Kiellon astuttua voimaan isä haki Veeran päiväkodista ja surmasi tyttärensä ja itsensä ampumalla. Tyttärensä muiston vaalimiseksi Mari kirjoitti surupäiväkirjaa, jota kaikkien oli lupa lukea. Tapauksesta kertovat Mari Soikkonen ja ystävä Mari Valjakka.
"Luokkakaverit ihmetteli, että nää vaan itkee täällä... Eiks ne ymmärtäny, et meidän äiti on tapettu?" Johannan ja Susannan äiti oli selvinpäin valloittava persoona. Viikonloppuisin, alkoholin myötä, hänestä tuli oikea 'pahanilmanlintu'. Siskokset olivat kymmenvuotiaita, kun äiti tapasi uuden miehen ja meni tämän kanssa naimisiin. Lokakuisena viikonloppuna vuonna 2011 tuli suru-uutinen. Isäpuoli oli surmannut tyttöjen äidin teräaseella. Johanna päätti kaikesta huolimatta pitää yhteyttä läheiseksi tulleeseen isäpuoleensa. Tapauksesta kertovat kaksoset Johanna ja Susanna Naskali.
"Oli tärkeätä tietää, kykenenkö olemaan äiti lapsilleni, ja osaanko kannatella heidän suruaan." Tanja Hietamiehen pojan Henun ongelmat alkoivat kymmenvuotiaana, kun hänet sijoitettiin aggressiivisen käytöksen takia laitokseen. 17-vuotiaana Henusta tuli isä, mutta epämääräiset porukat ja juhliminen kutsuivat. Maaliskuisena keskiviikkona 2019 Tanja kuuli poliisilta, että Henu oli kuollut itsetehdyn pistoolin luotiin. Esitutkintapöytäkirjassa Tanja törmäsi yllättävään tietoon, joka muutti hänen käsitystään pojastaan. Tapauksesta kertovat äiti Tanja ja pikkusisko Kiia Hietamies.
"Täähän on ihan hullu ajatus, että uhrille on jotenki vihanen.." Marialla ja hänen siskollaan Iralla oli 6 vuotta ikäeroa. Kun Maria leikki barbeilla, Iralla oli jo teinitytön elkeet. Aikuisena siskojen suhde oli räiskyvä. Ira haki pysyvää ihmissuhdetta ja rakastui. Mies osoittautui kuitenkin mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Syyskuussa 2018 Maria sai tietää, että mies oli surmannut Iran. Marian viha kohdistuikin tekijän sijaan vanhempiin ja Iraan. Maria hakeutui heti alkuvaiheessa terapiaan, jonka myötä moni asia muuttui elämässä. Tapauksesta kertovat Maria Saario ja ystävä Tuuli Ahonen.
"Miks ei lähe pois väkivaltaisesta suhteesta?...jos se olis niin yksinkertasta, niin eihän tällästä ikinä tapahtuis." Ida Hirvonen muistaa äitinsä hauskana ja toimeliaana. Hänestä löytyi myös luonnetta. Idan vanhemmat erosivat, äiti tapasi uuden miehen ja he menivät naimisiin. Mies sai äidin juomaan, ja hän määritteli uudelleen äidin koko elämän. Maaliskuussa 2018 uusi mies ilmoitti, että äiti oli kaatunut ja saanut aivoverenvuodon. Äiti menehtyi vammoihinsa ja lapset olivat vakuuttuneita siitä, ettei kyse ollut onnettomuudesta. Tapauksesta kertovat Ida ja hänen veljensä Jarno Hirvonen.
"...kuinka valtavan laajat vaikutukset henkirikoksella on, ja asiat eivät ole mustavalkoisia." Tiina Lihavaisen isoveli Ville oli sisarensa suojelija. Hento, koulukiusattu Ville harrasti kehonrakennusta, hän tunsi ihmisiä laajalti ja liikkui alamaailman liepeillä. Marraskuussa 2007 Tiina sai tietää, että Villeä oli ammuttu moottoripyöräkerhon tiloissa epäselvissä olosuhteissa. Ville kuoli saamiinsa vammoihin. Tiinan trauma jäi arjen jalkoihin. Oli vain ajan kysymys, että Tiinan lapset kuulisivat taustoja enonsa kuolemasta. Tapauksesta kertovat Tiina Lihavainen ja ystävä Mari Kousa-Kuusisto.
"...tämä nainen ilmesty kuvioihin... se oli niinku tuhoon tuomittu suhde..." Marja-Leena oli 18-vuotias, kun hän sai Markuksen. Jo varhain hän jäi pojan yksinhuoltajaksi. Arjessa vaikutti isoäiti-Mumma kuitenkin olevan tärkeämpi Markukselle kuin oma äiti. Äidin ja pojan elämät alkoivat eriytyä. Markus tapasi naisen, joka oli väkivaltainen. Lopulta Markus ja nainen erosivat, mutta silti he pitivät yhteyttä toisiinsa. Kun Mumma kertoi Marja-Leenalle Markuksen kuolleen puukoniskuihin ex-puolisonsa asunnossa, vyöryi huonommuus äitinä Marja-Leenan yli. Tapauksesta kertoo Marja-Leena Hautamäki.
"Ei meillä oo kun yks elämä, ei sitä voi heittää hukkaan." Satu Piipposelle toivat iloa lapset Janne (9v.), Niko (6v.) ja Jonna (3v.), vaikka hänen miehensä pitikin Satua kuin vankilassa. Hän ei saanut tavata ystäviään, käydä ilman valvontaa neuvolassa, saati ajaa itse autoa. Miehen uhattua lasten henkeä Satu muutti lapsineen tukiasuntoon. Mies sai silti tavata lapsiaan ja viedä heidät yöksi kotiinsa. Heinäkuussa 2002 toi poliisi Satulle suruviestin. Isä oli surmannut kaikki kolme lasta ja itsensä. Satu joutui viikoiksi sairaalaan. Tapauksesta kertovat Satu Piipponen ja ystävä Leena Kakkonen.
Tarja Huumosen neljäs lapsi, Onni-Pekka, aloittaa kiipeilyuransa jo 8-vuotiaana. Parikymppisenä hän löytää itselleen rakkaan kiipeily-yhteisön boulderoinnin parista. Vähitellen Onni-Pekan kiipeilyharrastus alkaa saada pakonomaisia piirteitä. Hän ottaa tavoitteekseen kiivetä yhden Suomen vaativimmista kiipeilyreiteistä. Selvitettyään reitin, hän päätyy tekemään itsemurhan marraskuussa 2017, 25-vuotiaana. Tarja päättää antaa pojalleen itsemurhateon anteeksi, sillä muuten hänen täytyisi alkaa vihata omaa lastaan. Tarjan paha olo ei kuitenkaan väisty ja yhdeksän kuukauden kuluttua hän päättää mennä poikansa perässä. Hän suunnittelee tarkasti oman itsemurhansa, mutta määräpäivän koittaessa hänen suunnitelmansa raukeaa, sillä Onni-Pekan pikkuveli ilmoittaa tulevansa juuri kyseisenä päivänä kylään. Voimaa Tarja saa kirjoittamalla tunteitaan paperille. Kahden vuoden kuluttua Onni-Pekan kuolemasta Tarja huomaa ensimmäistä kertaa auringon nousevan. Päivä on sama, jolloin Tarja julkaisee ajatukse
Piia Rekolan aviomies, Sami, on rauhallinen ja avulias mies. Heidän avioliittoaan kuitenkin varjostaa Samin sisällä asuva musta koira. Ilmaisu kuvaa masennusta, josta Sami kertoo kärsineensä jo nuoresta saakka. Eräänä marraskuisena päivänä vuonna 2020 Piia löytää miehensä itsemurhan tehneenä heidän kotoaan. Kaikki viittaa siihen, että Samin ratkaisu ei ole ollut hetken mielijohde. Piia löytää pöydältä siististi aseteltuna Samin suljetun matkapuhelimen, silmälasit sekä vaimolleen osoitetun jäähyväiskirjeen. Samin kuoleman jälkeen Piia pyrkii hoitamaan suruaan syömällä, mutta huomaa pian, että strategia ei toimi. Piia ymmärtää, että hänen on pystyttävä kohtaamaan vaikeat tunteet ilman herkkuja. Voidakseen jatkossakin olla läsnä lastensä elämässä, hän päättää pudottaa reilusti painoaan menemällä vatsalaukun ohitusleikkaukseen. Selviytymiskeinona Piia käyttää ronskia ja mustaa huumoria arjessa ja stand-up -lavoilla. Onneksi leikkaus ei muuta häntä ihmisenä, mutta hänen huumorinsa alkaa saa
Sari Finnen tulisieluiset lapset, Alisa ja Isak ovat aina olleet hyvin läheisiä toisilleen. Loppuvuodesta 2016 isosiskon Alisan elämä muuttuu. Ahdistus alkaa näkyä viiltelynä ja itsetuhoisena käytöksenä. Seuraavan vuoden pääsiäisenä 15-vuotias Alisa tekee itsemurhan. Kaksi vuotta Alisan kuoleman jälkeen värit alkavat vähitellen palautua Sarin elämään ystävien, vertaistuen ja terapian myötä. Huoli Isakista on kuitenkin todellinen, sillä kukaan ei tunnu osaavan lohduttaa Isakia kuten isosisko Alisa. Maaliskuussa 2020 Isak lähettää äidilleen tekstiviestin, joka paljastuu itsemurhaviestiksi. Isak on surmannut itsensä samassa paikassa, samalla tavalla ja saman ikäisenä kuin siskonsa Alisa kolme vuotta aiemmin. Kaikki ovat huolissaan Sarista hänen menetettyään molemmat lapsensa kolmen vuoden välein. Ystävät ovat se silta, joka kannattelee Saria jaksamaan. Samoin se, ettei hänen ei tarvitse etsiä syyllistä lastensa kuolemaan. Hän tietää tehneensä voitavansa lastensa hyväksi. Enää Sari ei halu
Juha Pieksämäen poika, Niko, on isänsä mukaan herkkä persoona, joka on kiinnostunut myös metsästämisestä, mopoista ja autoista. Parikymppisenä Niko innostuu harrastajateatterista ja näyttelee useissa näytelmissä yhdessä isänsä kanssa. Haaveet mahdollisesta näyttelijän urasta jäävät toteutumatta, sillä maaliskuussa 2010 Juha löytää poikansa itsemurhan tehneenä. Löytöhetki synnyttää Juhassa voimakkaita traumaperäisiä oireita. Hän ei pysty menemään yksin suihkuun eikä ajamaan autoa pimeässä. Näytelmäharjoitukset ovat niitä harvoja hetkiä, jolloin hän pääsee ulkoistamaan itsensä roolihenkilöön. Juha käy päivittäin psykologilla, mutta vasta kun hän pääsee varsinaiseen traumaterapiaan, alkaa paraneminen. Kipein asia Juhan elämässä on se, ettei Nikon itsemurhalle löydy selitystä. Pojan jäljiltä ei jäänyt minkäänlaista viestiä. Jo tapahtumapaikalla Juha ja hänen vaimonsa päättävät, että he eivät peittele tapahtunutta vaan haluavat kertoa siitä avoimesti kaikille. Juhan mielestä siitä, mistä ei
Hannele Torniaisen poika, Verneri, on urheilullinen lukiolaispoika, joka muuttuu abivuoden alkaessa hiljaiseksi ja väsyneeksi. Äidilleen poika kertoo joutuneensa raiskatuksi urheiluleirillä. Tulevien kuukausien aikana pojan tila huononee, ja hän alkaa saada psykoottisia oireita. Syksyn aikana Verneri saa hoitoa oireisiinsa, mutta täysi-ikäisellä nuorella miehellä ei ole kuitenkaan voimaa tehdä rikosilmoitusta epäillystä hyväksikäyttäjästään. Uudenvuodenpäivänä 2016 Verneri päätyy tekemään itsemurhan. Poikansa kuoleman jälkeen Hannele aistii voimakkaasti poikansa läsnäolon. Hän kokee tärkeäksi myös hakea oikeutta pojalleen jälkikäteen, jotta kukaan muu ei joutuisi kokemaan samaa kohtelua urheiluharrastuksen parissa. Osin Hannelen ponnistelujen ansiosta Väestöliitto ja eri ministeriöt käynnistävät urheileville lapsille ja nuorille tarkoitetun matalan kynnyksen kanavan. Sen kautta voi ilmoittaa epäasiallisesta kohtelusta. Hankkeen toteutuminen on Hannelelle eräänlainen käännekohta. Hän ha
Jaakko Teittisen isoveli, Tuomas, on älykäs ja huumorintajuinen nuori mies. Jo nuoresta saakka hänessä on nähtävissä merkkejä psyykkisistä haasteista, ja lukion jälkeen oireilu syvenee entisestään. 21-vuotiaana Tuomas sairastuu psykoosiin, mikä käynnistää 11 vuotta kestävän kamppailun kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Itsetuhoisuus leimaa Tuomaksen elämää aina siihen saakka kunnes hän tekee itsemurhan vuonna 2009. Tuomaksen kuolema vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti hänen perheensä sisäisiin suhteisiin ja dynamiikkaan. Vaikka perheessä puhutaan avoimesti Tuomaksen kuolemasta, jossain vaiheessa Jaakosta alkaa tuntua siltä, että siitä on jo puhuttu tarpeeksi. Lopulta Jaakko kokee niin suurta ahdistusta, että hakeutuu terapiaan. Vähitellen muistot sairauden kanssa elävästä veljestä alkavat muuttua. Päällimmäiseksi alkavat jäädä ne hyvät muistot veljestä, jonka kanssa Jaakolla oli tapana kuunnella progea ja pelata yhdessä Yatsia. Tapauksesta kertovat Tuomaksen sisarukset Jaakko Teittin
Johanna Kososen pikkuveli, Joonas, viettää tavallista teinipojan elämää: pelaa tietokoneella ja tapaa kavereitaan. 16-vuotiaana hän sairastuu yllättäen katatoniseen psykoosiin. Sitä seuraava masennus syvenee vuosi vuodelta niin, että Joonas joutuu hoidon piiriin. Johannan tullessa äidiksi lapsesta huolehtiminen vie suuren osan ajasta, mutta hän pyrkii pitämään huolta myös Joonaksesta. Vuonna 2014 Joonas sijoitetaan hoitolaitokseen itsetuhoisuuden takia. Paikan ajatellaan olevan turvallinen Joonakselle, mutta silti hän päätyy surmaamaan itsensä laitoksen tiloissa. Joonaksen kuoleman aiheuttamien vaikeiden suruntunteiden kanssa Johanna kohtaa yksinäisyyden. Hänen on pakko hukuttaa itsensä työhön ja muuhun suorittamiseen pysyäkseen pinnalla. Merkittävä käännekohta on Surunauha ry:n vertaistukiviikonloppu, jossa hän tajuaa kuinka suurta joukkoa ihmisiä itsemurha koskettaa. Siellä hän löytää myös keinoja käsitellä tunteitaan käsillä tekemisen kautta. Johannan mieli alkaa tuottaa veljeään ko
23-vuotias Rasmus on pitkään haaveillut, että hänellä olisi hyvä työ, auto, omistusasunto ja joku, jonka kanssa jakaa tämä kaikki. Juuri, kun Rasmus näyttää saavuttaneen haaveensa, hän astuu autoonsa ja ohjaa sen tahallaan vastaantulevan rekan keulaan. Rasmus selviää onnettomuudesta hengissä ilman pysyviä vammoja ja palaa takaisin työelämään. Vasta itsemurhayrityksen jälkeen hän saa tietää sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänelle alkaa valjeta, että sairauden maaninen vaihe on aiheuttanut hänessä tarpeen tuhlata rahaa ja elää yli varojensa. Hän on päättänyt mieluummin kuolla kuin kertoa kenellekään vaikeuksistaan. Koska hän on tarkoituksella aiheuttanut vakavan liikenneonnettomuuden, käräjäoikeus tuomitsee Rasmuksen korvauksiin ja kolmen vuoden ehdottomaan vankeuteen. Ennen kuin tuomio on lainvoimainen, Rasmus määrätään mielentilatutkimukseen. Siellä hänestä tuntuu, että hän on sittenkin kuollut onnettomuudessa ja tämä olisi hänen helvettinsä. Kärsittyään vankeustuomion